Arvaan ajatuksesi: En todellakaan! Miksi ihmeessä puhuisin? Otetaanpa kuitenkin mielikuvitusleikki: mitä tapahtuisi, jos puhuisit yleisölle hiukan enemmän kuin puolisolle – ja puolisolle hiukan enemmän kuin yleisölle?
Jokaisella meistä on oma tapa käyttää kieltä ja muotoilla ilmaisujamme. Kommunikaatiosabluunoilla yritetään kirkastaa tätä luontaista viestintää. Luottamus on kuitenkin puhujan peruskallio - jos kuulijasi ei luota sinuun, ei viestisikään mene perille.
Muutosviestintäsi ei voi onnistua, jos ydinviestisi vahvistaa muutosvastarintaa. Myönteisen toiminnan ehdottaminen pakotteen sijaan tekee välttämättömästä helpompaa ja keventää muutoskitkaa merkittävästi. Jätä antimotivaattorit pois puheestasi, jotta viestisi tukee muutosta.
Organisaatioiden toiminnan läpinäkyvyydestä pitää nykyisin huolta etenkin sosiaalinen media. Sen sijaan kommunikaation ja viestinnän avoimuus edellyttää paljon enemmän taitoa kuin kuvittelemme.
Kysymys on usein tehokkaampi vaikuttamisen ja vuorovaikutuksen tapa kuin toteamus, sillä se aktivoi kuulijan, ikään kuin kysyjä heittäisi lasson tämän ympärille. Etenkin suomalainen vastaa, kun kysytään.
Maailma on täyttynyt puheesta ja viestinnästä. Harva kaipaa yhtään lisää. Mitä enemmän kommunikaatiota välillämme risteilee, sitä haastavampaa on tehdä vaikutus kommunikoimalla.
Ihmissuhteita ei kannata yrittää luoda, rakentaa tai hoitaa viestein, se ei vain toimi. Sitä nimittäin kommunikoi oman mielikuvituksensa kanssa paljon…
Olemme oppineet aikaa sitten edesmenneen nousukauden aikana varsinaisiksi mahdollisuusmaanikoiksi. Digimaailma on räjäyttänyt mahdollisuustulvan. Yritämme räpiköidä viestivirrassa kuin hukkuvat, tartumme mihin…
On näkymättömästä voimasta kiinni, onnistuuko puheella motivoimaan vai aikaansaamaan vastustuksen. Mikä onkaan tuo raaka-aine, jota erehdymme tuon tuostakin pitämään vain…
Jos haluat muuttaa maailmaa, Retoriikan kesäkoulussa opit miten.
Anssi Tuulenmäki, yli-innovaatioaktivisti
