Aristoteleen mukaan oikea oppiminen alkaa vasta, kun opettaja on poistunut. Jos et ole onnistunut jättämään yhtään muistikuvaa oppijoille, kukaan ei myöskään muista opetuksiasi.
Aristoteleen kanssa samoilla linjoilla oli myös Iso-Britannian suurmies Winston Churchill. Tämä taitava puhuja sanoi: “Olen aina halukas oppimaan, mutta en aina pidä siitä, että minua opetetaan.”
Aivomme toimivat monesti niin, että oma idea on paras idea. Tämän takia hyvät kouluttajat oivalluttavat meitä. Taitava opettaja muotoilee sanansa siten, että johtopäätökset jäävät kuulijoille. Tällöin he eivät voi paeta tosiseikkoja, jotka he ovat itse päätelleet.
Logos: väitä ja perustele väitteesi
Työelämässä opettajan pitää väittää. On nimittäin täysin turhaa yrittää opettaa samanmielisiä ihmisiä. He luultavasti jo osaavat asian, etkä saa kuitenkaan mitään muistijälkeä aikaan.
Väite on kouluttajan tärkein mahdollisuus vakuuttaa logos-alueella. Pelkkä väittäminen ei tietenkään riitä. Sinun on myös perusteltava, argumentoitava.
Opetuksessa kannattaa olla yleensä ainoastaan yksi väite. Vasta kun olet saanut sen käsiteltyä ja argumentoitua, voit edetä asiassasi.
Ethos: jätä egosi kotiin
Eetoksessa on kyse siitä, missä määrin yleisö uskoo puhujan olevan hyvä ihminen. Haluammeko ottaa vastaan oppia ihmiseltä, jota pidämme epäilyttävänä tai kurjana tyyppinä? Luottamus vastaanottamaamme tietoon on yleensä suoraan kytköksissä siihen, luotammeko sen kertoneeseen henkilöön.
Loistava puhuja pystyy vakuuttamaan yleisön puheellaan, ei CV:llaan. Jos kouluttaja käyttää puheenvuoron alusta vartin listatakseen mitä on saanut aikaan, se lähinnä vaivaannuttaa. Egoilu ei herätä luottamusta. Ego ja ethos eivät siis ole sama asia, ja ensimmäinen kannattaa jättää kotiin. Pysyvästi.
Pathos: tarina synnyttää tunteen
Me kaikki tiedämme, mikä merkitys on voimakkailla tunteilla: pelolla, vihalla, rakkaudella. Oppimisessa kannattaa kuitenkin muistaa myös ne pienemmät tunteet: yllätys, hämmästys, oivallus, ilahtuminen. Näitä saat aikaan tarinoilla.
Oli vuosi 1992 ja minä istuin hiukan tylsistyneenä historian tunnilla. Oli syys- tai lokakuu, ja vettä satoi Puu-Anttilan jo valmiiksi harmaaseen pihaan. Käsittelimme Kiinan dynastioiden aikakausia ja opettaja puhui siitä, miten Kiinan muuri rakennettiin. Sitten se tuli: “Kiinan muuri on ainoa ihmisen rakentama rakennus, joka näkyy kuuhun asti”. Mitä? Oikeasti? Nythän tämä alkoi kiinnostaa.
Jälkeenpäin minulle selvisi, ettei muuri näy sen enempää kuuhun kuin Länsiväyläkään. Aikanaan tämä kuitenkin iski läpi. Se oli tarina ja opetus, jonka muistan vieläkin – eikä sitä voinut siihen aikaan tarkistaa internetistä.
* * *
Taitavat kouluttajat saavat ihmeitä aikaan. Kukaan ei kuitenkaan ole syntymälahjakkuus. Huippuopettajat myös hiovat retoriikkaansa ja esiintymistään. – Ja mikä muu kuin Retoriikan kesäkoulu antaisi siihen parempia eväitä?