Vaikuttava puhuja raivostuttaa ja ilostuttaa yleisönsä

Jokainen sen tietää: Pelottelu on helppoa, ratkaisujen antaminen vaikeaa. Oli kyse sitten mainoksista, puheista tai lehtikirjoituksista, meille myydään uhkakuvia. Kommunikoinnin näkökulmasta pelottelu on kuitenkin sekä laiskaa että passivoivaa ja vain harvoin tuottaa haluttuja tuloksia.

Yleensä puhuja haluaa saada muutoksen aikaan kuulijassa. Puhujan tai viestijän tehtävä on siis siirtää tahto- ja tunnetilansa yleisölleen. Jos puhuja onnistuu vaikuttamaan kuulijaansa, kuulija todennäköisesti aktivoituu ja ryhtyy puhujan suosittelemiin toimiin – oli kyse sitten äänestämisestä tai elämäntapamuutoksesta.

Mikä tahansa tunteilu ei silti toimi, pelko kaikista vähiten.

Psykologiassa puhutaan perustunteista, joihin lasketaan yleensä viha, inho, pelko, ilo, suru ja hämmästys. Tunteet voidaan vielä jakaa miellyttäviin ja epämiellyttäviin aktivoiviin ja epäaktivoiviin tunteisiin. Esimerkiksi innostuneisuus on aktivoiva tunne, mutta niin on myös vihaisuus. Sen sijaan rentoutuneisuus passivoi, kuten passivoi myös surumielisyys.

Hyvä viestijä ei halua saattaa yleisöään passiiviseen tilaan, jossa näiden kyky tarttua tuumasta toimeen häviää olemattomiin, vaan hän haluaa saada ihmiset palamaan halusta toimia.

Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että tupakoinnin vastaiset kampanjat eivät toimi, jos ne perustuvat vain pelotteluun. Keuhkosyöpä tai varhainen kuolema ovat toki vakavia asioita mutta harva haluaa rakentaa elämänsä niiden välttelyyn. Ihminen on mukavuudenhaluinen ja hakee asioista ja tekemistä olemista, ei ei-olemista. Kyse on siitä, mitä saamme, ei niinkään siitä, mitä menetämme.

Tarvitaan siis kannustimia ja konkreettisia esimerkkejä: säästät vuodessa näin paljon rahaa; mieskuntosi kohenee tuntuvasti; elät pidempään lastesi rinnalla. Pelkkä keppi ei toimi. Tarvitaan myös porkkanaa.

Kannustamiseen sopivat yhtä lailla niin vihan kuin ilon välittäminen. Viha johtaa suuttumukseen, joka saa meidät toimimaan nopeasti, joskin usein myös hätäisesti. Esimerkiksi mielenosoittajia ohjaa suuttumus, joka saa heidät kokoontumaan ja toimimaan usein hyvinkin nopealla varoitusajalla. Yhtä lailla mielenosoittajia voi aktivoida myös ilo – vaikkapa Pride-marsseilla. Mielenosoittajia taas eivät aktivoi suru tai seesteisyys.

Seuraavan kerran kun kommunikoit, mieti, haluatko saada yleisösi passiiviseen ja säilyttävään tilaan vai aktiiviseen ja kumoukselliseen tilaan. Valitse tunnetarjottimelta sopivasti, sillä kuten ruoassa, myös tunteissa liika on liikaa eivätkä kaikki maut sovi yhteen.


Sebastian Koskinen

Sebastian Koskinen on toimittaja, joka työnsä ohella mietiskelee velvollisuus- ja hyve-etiikkaa sekä romantiikan estetiikkaa. Vapaa-ajalla hän valokuvaa, kokkaa intohimoisesti ja innostuu uusista oluista.

Kommentoi Ohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä. Kommentoijilta vaaditaan sähköpostiosoite.