Twitterin kuolemaa povataan aina silloin tällöin. Twitter ei kuitenkaan kuole aivan helpolla, sillä se on sosiaalisen median meritokraattinen country club. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta karsintakriteerinä toimivat ihmisen omat kirjoitustaidot.

Twitterissä kohtaavat suomalainen eliitti ja valistuneet kansalaiset. Siellä on koko poliittinen skaala vasemmalta oikealle ja konservatiiveista liberaaleihin. Twitterissä ei olla läheskään aina samaa mieltä, vaan siellä väitellään tulisesti.

Jokainen aktiivi kuitenkin viihtyy country clubilla, koska siellä tapaa kaltaisiaan: sanavalmiita ihmisiä, joilla on mielipide.

Sekaan eksyy aina välillä jokin räyhäävä nimimerkki, mutta tämä blokataan pois. Anonyymit trollitilit on helppo tunnistaa, ja ne voi ilmiantaa. Kun häirikkö on kannettu pois country clubilta, keskustelu jatkuu jälleen.

Twitteristä tuskin koskaan tulee koko kansan pikaruokaketjua. Sen sijaan se säilyttää roolinsa pienen piirin vaikuttamisen kanavana. Siellä pärjäävät nopeat ja nasevat, jotka ovat keränneet kontaktinsa omilla tekstillisillä ansioillaan tai julkisuuden roolillaan.

Twitterin kuolemaan uskovat eniten ne, jotka eivät ole viihtyneet siellä. Twitteristä ei tykkää sellainen ihminen, joka tuottaa ja kuluttaa mieluiten videoita ja kuvia. Twitterissä eivät myöskään viihdy verkkaiset eivätkä monisanaiset.

Toki Twitterkin voi kuolla. Eräs tapa tappaa se on sallia pitkät tviitit. Silloin country clubille ilmestyvät jaarittelevat piipunpolttajat ja monologia pitävät luennoijat – ja nykyiset käyttäjät kaikkoavat vähin äänin.