Suomessa ja maailmalla on ihmetelty jo kohta vuoden ajan Kremlistä kaikuneita kannanottoja. On jopa epäilty ovatko itänaapurimme tulleet hulluiksi. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Kyseessä on vanha ja toimivaksi havaittu viestintästrategia.
Jotta Kremlin touhua voisi ymmärtää, on astuttava noin sata vuotta taaksepäin ja käännyttävä itseämme viisaampien puoleen. Filosofi Hannah Arendtin merkittävämpiin teoksiin kuuluu laaja Totalitarismin synty, jossa hän toisen maailmansodan jälkeen arvioi sekä Natsi-Saksan että Neuvostoliiton sisäistä kehitystä kohti hirmuvaltaa. Teos on äskettäin ilmestynyt suomeksi ja se ansaitsee erityisesti tällaisena aikana suuren lukijakunnan.
Arendt muun muassa arvioi tarkkanäköisesti sitä, millaista viestintää totalitaristiset järjestelmät harjoittavat. Hänen mukaansa totalitaristisessa järjestelmässä vallitsee seuraava hierarkia, jolla on suuri merkitys toimivan viestinnän kannalta:
Johtaja – eliitti – puolueen jäsenistö – suosijat
Se, kuinka Johtajan välittämä tieto ymmärretään, poikkeaa suuresti riippuen siitä, millä tasolla kukin yksilö sattuu olemaan. Suosijoihin kuuluu suuri osa tavallisesta kansasta ja ulkovaltojen edustajat. Erityisesti ulkovaltojen edustajille Johtaja tuottaa yleistä humaania puhetta, jossa vakuutellaan hyvää tahtoa ja kaikkien reilua kohtaloa.
Ota tästä mallia vaikkapa vierailemalla Pohjois-Korean nettisivuilla, jossa kerrotaan, kuinka maassa vallitsee täysi uskonnon- ja mielipiteenvapaus. Tai kaivamalla esiin mikä tahansa Kremlin äskettäinen kannanotto, jossa kielletään kategorisesti venäläisten joukkojen läsnäolo Itä-Ukrainassa ja ilmaistaan huoli humanitaarisesta kriisistä.
Arendt nostaa esimerkkinä esiin Hitlerin vannoman niin sanotun laillisuusvalan. Hänen mukaansa tämä teko tapahtui juuri suosijoiden ja ulkovaltojen takia. Johtajaa lähellä olevat tahot, eliitti ja puolueen jäsenistö, sen sijaan tiesivät koko ajan, että suuri Johtaja siinä nyt vähän juksauttaa yksinkertaisia. Kyseessä oli siis väliaikainen taktinen peliliike.
Internet ja propaganda
Nykyajan Kreml toimii monitahoisemmassa maailmassa kuin Hitler, mutta se on onnistunut katkaisemaan onnistuneesti maansa muusta todellisuudesta tuhoamalla kriittisen lehdistön toimintaedellytykset. Jopa Facebook tanssii Kremlin pillin mukaan ja sulkee Putinia arvostelevia sivustoja.
Internet tekee propagandan levityksestä toisaalta vaikeampaa, vaikka se myös helpottaa sitä, jos tietovirtaa voidaan hallita ja kriittiset äänet vaientaa. Kreml käyttääkin suuria määriä rahaa nimenomaan mielipiteisiin vaikuttamiseen ns. trollien avulla.
Viime kesänä Venäjän kuuluisa avustusrekkakolonna herätti laajaa huolta ja epäilystä. Hämmennys vain kasvoi siinä vaiheessa kun paljastui, että rekat olivat suureksi osaksi tyhjiä. Luontevinta onkin nähdä tyhjät rekat viestinä, joka kohdistuu nimenomaan Venäjän omaan kansaan, jolle johtajan ja eliitin tulee esiintyä moraalisina toimijoina. Suuri osa venäläisistä ei näet pidä ajatusta Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta hyvänä asiana.
Samalla tavalla tulee ymmärtää myös absurdeilta näyttävät kiellot joiden mukaan Venäjä ei sodi Ukrainassa. Kremlille on selvää, että kukaan Lännessä ei usko kyseistä viestiä, mutta viesti ei olekaan tarkoitettu Lännelle, vaan suosijoille heidän omassa maassaan. Samaan sarjaan kuuluvat äärimmäisen tökeröt kuvankäsittelyt, joiden avulla osoitetaan esimerkiksi, että Ukrainan hävittäjä ampui alas malesialaisen matkustajakoneen.
Mitä ylemmäs totalitaarisen järjestelmän hierarkiassa kohotaan, sitä paremmin valheen välttämättömyys poliittisen vallan välineenä ymmärretään. Eliitti ei edes ole enää kiinnostunut faktoista tai siitä, millainen maailma on, vaan yksinomaan siitä, millaiseksi Johtaja haluaa maailman muuttuvan.
Lännessä viestintää lähestytään varsin toisentyyppisestä vinkkelistä, jossa lähtökohtana on se, että ihmiset puhuvat totta ja heistä uskotaan hyvää. On selvää, että tällaista ajattelutapaa on helppo hyödyntää, jos pelaa hieman toisenlaisilla säännöillä. Varsinkaan kun kyseisen sääntökirjan temppuja ei ole vähään aikaan käytetty.