Suomalainen yrittäjä on surkea otus. Vatsa kuralla puurtavan hikiniskan saumat onnistumiseen ovat olemattomat, sisältäähän termi “yrittää” jo tappion ja tuhon. Ehkä siksi vältämme riskejä, eikä uusia kasvuyrityksiä synny.

Suomalainen yrittäjä ei liiemmin naureskele. Yrittäminen härmässä ei ole mikään vitsi. Se on vakavaa, totisten ihmisten hommaa, jossa vaelletaan kuolemanlaaksossa ja jokaisen mutkan takana vaanii mörkö.

Kun katsoo tämän päivän nuoria yrittäjiä, moni on unohtanut, kuka hän oikeasti on. Kun parikymppinen kaveri marssii patentti- ja rekisterihallitukseen, laittaa ylioppilaspuvun päälleen ja liittyy yrittäjäjärjestöön, hänestä tulee tylsimys. Hän alkaa puhua ja pukeutua kuten isänsä – ilman kokemuksen tuomaa perspektiiviä ja rentoutta.

Mitä jos saarnaisimme uudenlaisen yrittämisen puolesta? Mitä jos kertoisimme, että parhaan tuloksen yritystoiminnassa saavuttaa olemalla oma itsensä?

Uskon vakaasti, että uudenlaiset yritykset eivät haise lomakkeilta, niissä nauretaan ajatukselle casual fridaysta ja ennen kaikkea: niissä saa hekotella, pelleillä ja intoilla.

Eikö se nyt ole päivän selvää? Ihminen saa itsestään eniten irti, kun hän tekee asioita, joita rakastaa. Juuri niiden ihmisten kanssa, joista tykkää myös työelämän ulkopuolella.

Tämän takia annoin helmikuussa julkaistulle startup-pamfletilleni nimen Hupparihörhö. Uusi yrittäjä pukeutuu rennosti, sillä hän on kuin Mark Zuckerberg, jota kritisoitiin huppariin pukeutumisesta sijoittajatapaamisissa ennen Facebookin pörssiin listautumista. Zuckerberg ei voinut laittaa pukua, sillä hän olisi nolannut itsensä piilaaksolaisten silmissä. Nyt miehen asu kertoi: keskityn asioihin, joilla on todellista merkitystä.