Jos haluat olla todella vaikuttava ja saada kuulijat nojautumaan eteenpäin tuoleissaan, kerro heille tarina.

Arvostamme faktakeskeistä esitystapaa, jossa loogiset perustelut ovat kaikki kaikessa. Nämä ovat tietenkin tärkeitä, koska niillä voidaan parhaimmillaan perustella oman näkemyksen paremmuus. Ne jättävät kuulijat kuitenkin kylmiksi.

Kertomus toimii eri tavalla. Kylmänviileä argumentaatio pyrkii vääntämään kuulijoiden näkemykset tiettyyn asentoon, mutta kertomus ei pakota vaan kutsuu.

Kuulijat kutsutaan kertomuksen maailmaan: heidät kutsutaan heijastamaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan tarinan opetuksiin ja oppimaan siitä.

Taitava kertoja saa yleisön katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta ja itsenäisesti kyseenalaistamaan vanhoja käsityksiään. Kertomus myös innostaa ja motivoi, koska se ei kosketa vain järkeä vaan myös vahvasti tunteitamme.

Kertomus voi saada kuulijat liikuttuneiksi tai täyteen iloa, vakaviksi tai hihkumaan innosta. Ja tässä piilee yksi tarinankerronnan hieno piirre: syntyneen tunnekokemuksen myötä kertomuksen opetuksesta tulee henkilökohtaisesti merkittävä.

Tunnemme myös kaikki sen ilmiön, että kertomus on paljon helpompi muistaa kuin liuta ranskalaisia viivoja. Juonellinen tarina konkreettisinen yksityiskohtineen ja moniulotteisinen hahmoineen painuu syvälle aivojemme sopukoihin.

Älä siis laiminlyö kertomusta muutoksen välineenä vaan ota tarinankerronta repertuaariisi.

“Mutta en minä ole mikään kertoja!” Kertojaksi voi kehittyä – kyse on harjoittelusta. Aloita kertomalla itsestäsi: kerro “kuka olen” -kertomus. Kerro sitten kertomus omasta näystäsi: mikä on sinun elämäsi visio, mitä kohti pyrit? Pohdi omia arvojasi ja harjoittele kertomus, jossa nämä arvot tulevat esiin konkreettisesti.

Ensi kerralla yllätät kuulijasi muuttamalla maailmaa kertomuksellasi.