Maahanmuuttajataustainen mies juoksee kohti pysäkillä olevaa bussia ja heiluttaa bussikorttiaan. Muut ihmiset ovat jo astuneet sisään bussiin. Bussikuski kuitenkin sulkee oven ja lähtee miehen nenän edestä. Mies jää pysäkille pettyneen näköisenä bussikortti kädessään.

Istuin etupenkillä. Näin koko jutun.

En tunne bussikuskia, hänen mielensä liikkeitä eikä minulla ole kokonaiskuvaa tilanteesta, aikatauluista eikä muusta vastaavasta. Minun olisi helppoa lukea tilannetta pahantahtoisesti. Bussikuski oli rasisti: mustan miehen on parasta pysyä poissa tästä bussista. Ehkä ajattelen, että bussikuskeilla on jonkinlaista yleistä taipumusta rasismiin. Tämä tapaus sopisi kuvaan.

Ihmisten tulkitseminen on moraalinen kysymys

Bussipysäkillä Käpylässä painiskellaan samojen asenteiden ja kysymysten parissa kuin muuallakin. Tapaus herätti minut ajattelemaan hyväntahtoisen tulkinnan tärkeyttä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kuulen juttuja yhteiskunnallisen keskustelun ja vastakkainasettelun kiristymisestä. Toimittajia uhkaillaan raiskauksella. Ihmiset pilkkaavat ja osoittavat mieltään toisiaan vastaan. Sosiaalinen media ei jätä yhtäkään oksennusta piiloon.

Vastapuoli kaivaa esiin kaikkein räikeimmän esimerkin, tyhmimmän lipsautuksen ja mustamaalaa sen avulla koko joukon. Moraalinen närkästys ja viha osapuolten välillä tästä vaan kasvaa. Tulkitsemmeko toisiamme jatkuvasti pahantahtoisesti ja näin nakerramme keskinäistä luottamusta?

Se, miten selitämme toisten ihmisten käyttäytymistä, koskee yhteiseloamme ja keskinäisiä suhteitamme. Näin ollen se on moraalinen kysymys. Tekemisten ja sanomisten selittäminen ei kuitenkaan ole mitenkään yksiselitteinen juttu.

Ihmisten toiminnan taustalla monenlaisia tekijöitä

Filosofit ovat tunteneet ongelman jo pitkään. Ihmisen yksittäistä tekoa voidaan selittää lukuisilla tekijöillä. Selitämme käyttäytymistä vetoamalla ihmisten uskomuksiin, asenteisiin ja tavoitteisiin.

Tavallisesti oletamme selityksen olevan mahdollisimman suoraviivainen ja yksinkertainen. Ihmisten käyttäytyminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista ja yksinkertaista, vaan siihen vaikuttavat monet erilaiset säännöt, tavoitteet ja uskomukset. Ongelma on, että yksittäiset teot, kuten bussin pikainen lähtö, ovat yhteensopivia monien, toisensa poissulkevien uskomusten ja asenteiden kanssa.

Bussikuskin käytöstä voidaan selittää monella tavalla, joista rasistinen motiivi on vain yksi mahdollinen. Hänellä voi olla vaikka millaisia motiiveja, joista minä en tiedä mitään.

Ehkä bussikuskin oli pakko lähteä pysäkiltä, koska hän oli myöhässä aikataulusta ja takana odotti jono muita busseja, jotka halusivat pysäkille. Ehkä hänelle oli koulutuksessa teroitettu, ettei asiakkaita odottaa, koska silloin ei pääse ikinä lähtemään. Tai sitten hän oli vain väsynyt ja duuniinsa kyllästynyt, eikä tylyllä lähtemisellä ollut mitään tekemistä sen kanssa, kuka pyrki kyytiin.

Ennakkoluulot keskeisessä roolissa

Omat ennakkoluuloni ja taustatietoni ovat hyvin keskeisessä roolissa toisten ihmisten käyttäytymisen selittämisessä. Jos uskon bussikuskien kuuluvan alempiin sosiaaliluokkiin ja olevan siten Perussuomalaisten äänestäjiä ja maahanmuuttokriittisiä, minun on helppo uskoa bussikuskin rasistiseen motiiviin. Yhtä lailla tulkintaani vaikuttaa oma kokemukseni bussikuskeista. Se yksi kuski 65A-linjalla ei edes tervehdi.

Jos en ole tarkkana, ennakkoluuloni ja taustatietoni käytännössä ohjaavat sitä, miten toisia ihmisiä tulkitsen. En edes yritä ymmärtää hyväntahtoisesti. Tulkitsen jokaisen tapauksen pahimman mahdollisen motiivin valossa.

Kannattaa muuten huomata, että tilanteen tulkinnan vaikeus koskee myös pysäkille pettyneenä jäänyttä miestä. Jos hänelle on toitotettu joka paikasta, kuinka rasistinen yhteiskunta Suomi on, hän todennäköisesti tulkitsee tämänkin tilanteen rasistisen motiivin avulla. Hänelle ei ehkä juolahda mieleen se, että Helsingin bussikuskit tekevät tällaista koko ajan, kaikille.

Pidä kiinni suopeasta tulkinnasta

Monet filosofit ajattelevat, että meidän tulisi moraalin nimissä suhtautua lähimmäisiimme suopeasti. He puhuvat suopeuden periaatteesta. Toimimme suopeuden periaatteen mukaan, kun tulkitsemme kanssaihmistemme sanomisia ja tekemisiä hyväntahtoisesti, jos meillä ei ole erityisen hyvää syytä tulkita niitä pahantahtoisesti.

Me olemme vastuussa toisillemme siitä, miten tulkitsemme heidän sanomisiaan ja tekemisiään. Pahantahtoinen tulkinta on helppoa. Näemme vain käytöksen, emme mielentiloja. Haluan, että minua tulkitaan hyväntahtoisesti, mutta vain harvoin olen valmis tekemään samoin niille, joista en pidä.

Mistä tiedän, ketkä ovat vihollisiani? Vihollisiani ovat ne ihmiset, joiden sanomisia ja tekemisiä en edes yritä ymmärtää, vaan pidän niitä vain ja ainoastaan ilmaisuina heidän pahasta tahdostaan ja kieroutuneesta luonnostaan.

Suopeuden periaatteesta kiinnipitäminen rakentaa keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta. Pahantahtoinen tulkinta puolestaan nakertaa luottamusta. Tämä ei ole moraalisesti neutraali asia. Luottamus on yhteiselomme perusta. Ennakkoluulot sekä nopeat ja näppärät, mutta yksioikoisen pahantahtoiset tulkinnat syövyttävät suhteemme toisiimme ja rapauttavat uskomme yhteisöön.