Jokainen tietää, miltä tuntuu saada kriittistä palautetta huonosti esitettynä. Tiedämme, miltä tuntuu, kun meille rakas idea ammutaan alas edes siihen syventymättä.

Sanotaan, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Käytännössä on kuitenkin hyvin vaikea erottaa asioita ja ihmisiä toisistaan. Kuinka kohtelemme toisten ihmisten ideoita, ajatuksia ja käsityksiä on moraalinen kysymys. Meidän tulisi kysyä itseltämme, kohtelemmeko toisten ideoita kuten haluaisimme omiamme kohdeltavan. Seuraavaksi muutamia vinkkejä ja ajattelutapoja, jotka olen itse kokenut hyödyllisiksi.

Vallanhaluinen öykkäri

Kuvitellaan ensin henkilö, joka ei kohtele muiden ihmisten ideoita, käsityksiä ja ajatuksia moraalisesti. Tällainen henkilö usein tavoittelee lähinnä valtaa itselleen, firmalleen tai edustamalleen yhteisölle. Kilpailu resursseista oikeuttaa hänen vallanhalunsa: ihmiset, jotka ovat eri mieltä, ovat rahantulon, hänelle tärkeiden ihmisten urien ja unelmien esteenä. Kyseessä on nollasummapeli, jossa on vain voittajia ja häviäjiä.

Usein taustalla on myös moraalinen närkästys, joka nousee pimeyden ja valon välisestä taistelusta. Jos joku on eri mieltä tällaisen henkilön kanssa, on hän varmasti (joko salaa tai näkyvästi) ajamassa jotain vastenmielistä poliittista tai eettistä agendaa. Henkilöllä itsellään ei tietenkään mitään agendaa ole: hän vain sanoo, miten asiat todellisuudessa olevat, kun taas muut toimivat lähinnä omista ideologioistaan käsin. Vastustajat ovat pahoja ja tyhmiä.

Paheellisen henkilön perspektiivistä, vastustajien ajatuksia ja ideoita ei tarvitse kunnioittaa eikä niitä edes tarvitse ymmärtää hyvin. Näin on, koska kriitikot ovat automaattisesti pahoja ja tyhmiä. Ei vastustajia tarvitse yrittää tulkita hyväntahtoisesti, vaan heidän käsityksensä pitää murskata.

Ehkä sinäkin tunnet tällaisia henkilöitä. Toivon kuitenkin, että et ainakaan kovinkaan montaa.

Kuinka kohdella toisten ajatuksia?

Jotta voisimme nähdä, missä moraaliset ongelmat piilevät, on sanottava ensin jotain moraalista ja ajattelusta yleensä. Ihmiset eivät yleensä ajattele, että ideat, ajatukset ja näkemykset kuuluvat moraalin piirin.

On oikein kohdella toista ihmistä samalla tavalla, kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Tätä kaikkein tuntemaa moraalia kuitenkin sovelletaan vain harvoin ajatuksiin ja ideoihin. Kohtele muiden ajatuksia – erityisesti vastustajiasi, heidän näkemyksiään – samalla tavalla, kuin haluaisit omiasi kohdeltavan. Etsi toisen ideoiden hyvää: rakasta lähimmäisesi ajatuksia niin kuin rakastat omiasi.

Me kaikki haluamme, että meitä yritetään vilpittömästi ymmärtää ja tulkita parhain päin. Haluamme, että sanomisiimme perehdytään kunnolla ennen kuin ne torpataan. Haluamme, että meitä ei tieten tahtoen loukattaisi tai ennakkoluuloisesti ohitettaisi. Haluamme myös, että henkilökohtaista arvoamme ei mitattaisi ajattelumme onnistumisen tai epäonnistumisen perusteella. Näitä vaadimme itsellemme, mutta harvemmin annamme toisille.

Päämäärät ratkaisevat moraalisen ja moraalittoman

Ajatellaan esimerkiksi toisten ideoita koskevaa keskustelua. Paheellinen henkilö  pitää keskustelua valtapelinä, jossa vastustaja pitää voittaa ja alistaa. Hänen on päästävä voitolle, on oltava oikeassa.

Siinä, että pyrkii olemaan oikeassa, ei tietenkään ole mitään väärää. Perustava älyllinen itseluottamus alkaa siitä, että ajattelemme olevamme oikeassa. Moraalisen ja moraalittoman käytöksen ero onkin päämäärissä. Paheellinen henkilö haluaa osoittaa, kuinka vastapuoli on tyhmä tai moraaliton tai kyvytön. Hyveellinen henkilö puolestaan pyrkii selvittämään miten asia on tai mikä idea parhaiten ratkaisisi kulloinkin relevantin ongelman. Olennaista ei ole se, olenko juuri minä oikeassa vai onko juuri minun ideani paras, vaan se, mikä on totta ja mikä on paras ratkaisu.

Voisi siis sanoa, että henkilö, joka kohtelee toisten ajatuksia hyveellisesti, pyrkii totuuteen enemmän kuin oman älykkyytensä ja muiden tyhmyyden osoittamiseen. Keskustelu esimerkiksi työhön liittyvässä kokouksessa ei ole sotaa, vaan pyrkimystä selvittää miten asiat ovat ja miten yhteiset ongelmat saataisiin parhaiten ratkaistua.

Kriitikko on ystäväsi

On kuitenkin muistettava, että myös hyveellinen ajattelija tekee paljon virheitä. Hänen pääsynsä asiaankuuluvaan tietoon on  rajallinen, hän voi väsyä tai olla ennakkoluuloinen. Hyvä keskustelu tai kokous on kuin ystävyysottelu: vastapuoli tarjoaa mahdollisuuden oman pelin hiomiseen ja sillä suunnitelmalla mennään, joka on paras.

Juuri tämä rajallisuus on syynä siihen, miksi meidän kaikkien ideat, näkemykset ja ajatukset tarvitsevat kriitikkoja. Toki kritiikin vastaanottaminen kirvelee ja koettelee ylpeyttä. Kukapa ei ärsyyntyisi huomatessaan olevansa väärässä. Hyveellinen ihminen kuitenkin ymmärtää perustellun kritiikin tärkeyden. Kriitikot ovat ystäviä, joiden kanssa hän jakaa pyrkimyksen kohti totuutta. Hyveellinen ajattelija arvostaa kriitikkojaan, koska parhaimmillaan nämä auttavat häntä tunnistamaan omat virheensä.

Meidän siis tulisi tulkita kriitikkojen sanomiset ja näkemyksen parhain päin, emmekä saa lytätä heitä henkilöinä. Toisen kannasta on syytä muodostaa mahdollisimman vahva versio ennen kritisoimista. Lisäksi kannattaa muistaa, että toisen motiivit ovat usein vilpittömät, vaikka heidän näkemyksillään olisikin mielestämme pahoja seurauksia.

Kuinka ottaa kritiikki ihanteellisesti vastaan

Vääränlaiseen suhtautumiseen toisen ajatuksiin ja ideoihin on kuitenkin helppo langeta erityisesti silloin, kun itse joutuu kritiikin kohteeksi tai kun toisen ideat ja ajatukset uhkaavat jotakin itselle hyvin tärkeää. Yritän silloin muistuttaa itseäni seuraavista tosiseikoista.

Kannattaa muistuttaa itseään siitä, että muut ihmiset ovat tuntevia ja ajattelevia persoonia. Tämä pätee erityisesti netin kautta kommunikointiin tai muuhun epäsuoraan kommunikaatioon. Tuntuu itsestäänselvyydeltä muistuttaa itseään tästä mutta asia unohtuu yllättävällä tavalla vähänkin tiukemmassa tilanteessa.

On helppoa pilkata nimeä kirjan kannessa, koska ei pidä kirjan sanomasta. On kuitenkin hyvin vaikea sanoa samaa kirjoittajalle päin naamaa. Kun arvostelen toisen ideoita ja ajatuksia, yritän ajatella, että olisi heidän kanssaan kahvilla. Kuinka asettaisin sanani silloin?

Kannattaa myös tunnustaa ja tunnistaa oma älyllinen ylpeys. Jokaisella meistä on taipumus kiinnittää huomiota enemmän omia kantojamme tukevaan todistusaineistoon, kuin sitä kyseenalaistaviin todisteisiin. Oletamme myös, että tunnemme todisteet paremmin kuin muut. Toisia ohjaavat ideologiat, minua taas ei.

Paheellisten taipumusten vastustaminen edellyttää pitkäjänteistä harjoittelua. Kannattaa esimerkiksi lukea tarkkaan niitä, jotka kritisoivat filosofiaasi, poliittista näkemystä tai muita lempiajatuksiasi. Kuuntele asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä, ja perehdy heidän väitteisiinsä. Ota toisten ajatukset vakavasti, selvitä niiden taustat, vaikka et pitäisikään niistä.

Kuulostaa helpolta. Kokeile, niin huomaat, että se onkin aika vaikeaa.