Presidentti Barack Obama potkaisi äskettäin poliittista mehiläispesää puheessaan, jossa hän yritti argumentoida epäilyksen ja erilaisten maailmankatsomuksien yhteensopivuudesta. Intentio oli hyvä, mutta puhe kääntyi häntä vastaan. Miksi?
Puhe sisälsi teräviä käsitteenmäärittelyjä ja kovia sanoja islamilaista fundamentalismia kohtaan, mutta kahden lauseen pätkä sai sosiaalisen median sekaisin. Obama totesi nimittäin seuraavaa:
Ristiretkien ja inkvisition aikana ihmisen tekivät Kristuksen nimessä hirveitä tekoja. Omassa maassamme orjuus ja rotulait oikeutettiin usein Kristuksen nimessä.
Obaman tarkoitus oli osoittaa kuinka jalotkin aatteet voivat saada muodon, joka on epämiellyttävä ja moraaliton. Siksi vakaumusten ja mielipiteiden suhteen kannattaisi olla aika nöyrä. Kuitenkin muun muassa Virginian entinen kuvernööri Jim Gilmore piti puhetta ”loukkaavimpana mitä hän on uransa aikana kuullut”. Internet täyttyi muutamassa päivässä Obaman puheen kommentaareista ja näiden kommentaarien kommentaareista.
Vaikka puheessa olisi paljonkin kommentoitavaa ja kehuttavaa, haluan nyt kiinnittää huomiota vain yhteen seikkaa.
Miksi Obaman viesti kääntyi häntä vastaan?
Kyse ei ole siitä etteikö Obaman väite ole suurin piirtein oikea. Ongelmana on hänen käyttämiensä esimerkkien monimutkainen symboliarvo. Käytännössä kyseessä oli ns. cheap shot.
Kristinuskon vastaisessa propagandassa vedotaan lähes aina juuri näihin kahteen tapahtumaan, ristiretkiin ja inkvisitioon, esimerkkeinä kristittyjen moraalittomuudesta. Temppu on usein käytetty ja se voi olla tehokkaan tuntuinen, mutta se sisältää monia ongelmia.
Obaman kriitikkojen on ollut helppo muistuttaa kuinka ristiretket nähtiin aikanaan Euroopassa puolustussotina, joiden tarkoitus oli suojella Lähi-idän asukkaita muslimien valloitusretkiltä. Ristiretket toteutettiin sen aikaisen ns. oikeutetun sodan periaatteiden mukaisesti. Samalla voidaan todeta, että totta kai sodassa tapahtui moraalittomia asioita (vai tunteeko joku jonkun sodan, jossa ei ole rikottu jotakin eettistä koodistoa).
Inkvisition hurja maine perustuu toisaalta sinänsä tosiperäisiin tapahtumiin varsinkin munkki Torquemadan aikana, jolloin Espanjan inkvisitio todellakin toimi väärin.
Muutaman vuoden moraalisesti hyvin epäilyttävän ajanjakson jälkeen inkvisitio toimi kuitenkin tavalla, joka kestää paremmin tarkastelua kuin vaikkapa Obaman oman hallinnon suosimat lennokki-iskut.
Obaman mainitsemat ristiretket ja inkvisitio ovat siis paljon monimutkaisempia ilmiöitä kuin hänen retorinen heittonsa antaa ymmärtää, ja tämän vastaanottavassa päässä olevat tunnistavat välittömästi. Siksi reaktio on kielteinen.
Sen sijaan viittaus USA:n rasistiseen historiaan ja siihen kuinka jotkin kristinuskon muodot tukivat rasistisia rakenteita toimi paremmin. Näitä kohtia puheessa ei ole juurikaan kritisoitu. Ja tähän Obaman olisi kannattanut keskittyä. Viesti olisi mennyt näin paljon tehokkaammin perille.
Kuinka siis toimia jos haluat vakuuttaa kuulijasi nöyryyden ja itsereflektion tarpeellisuudesta.
1) Jos käytät esimerkkejä, niiden tulee olla
a) Yksiselitteisiä: Kuulijalle ei saa antaa mahdollisuutta päästä vetoamaan monitulkintaisuuteen.
a) Samastuttavia: Älä käytä esimerkkejä, jotka ovat liian kaukana historiallisesti tai temaattisesti. Valitse esimerkkisi kuulijoiden lähiympäristöstä.
2) Vältä antamasta vaikutelmaa, että saarnaat ylhäältä päin.
3) Jos kritisoit useaa eri ryhmää, kritisoi kaikkia yhtä ankarasti ja tasapuolisesti.
Obama on puhujana taitava ja hän yleensä osaa välttää nämä ongelmat. Tällä kertaa mukaan oli kuitenkin päässyt pienen pieni virhe, joka olisi ollut helppo välttää. Tämä virhe riitti pilaamaan hienon ja tarpeellisen puheen.